TANSANIA 26.12-2.1.2023
26.12 Lento Tansaniaan
Aamuhämärissä starttasimme pikkupakkasessa kohti Helsinkiä. Lento Dohaan iltapäivällä oli hieman myöhässä ja perillä Qatarissa olimme hieman ennen puoltayötä. Lentokenttäbussi kierteli hitaasti kohti terminaalia ja kovasti mietityttikin, kuinka paluumatkalla ehdimme koneenvaihtoon reilussa tunnissa.
|
27.12 Karatu, Highview Hotel
Lento Kilimanjarolle sujui vaihtelevasti lepäillen. Saavuimme etuajassa ennen aamukahdeksaa sateiselle lentokentälle. Passi- ja viisumimuodollisuudet sujuivat vauhdikkaasti ja alkumatkan oppaamme Samuel oli meitä vastassa terminaalin ulkopuolella. Seuraamme liittyi pariskunta Etelä-Ruotsista sekä yksinäinen mieshenkilö samalta suunnalta. Kovasta sateesta huolimatta pääskyt kiertelivät taivaalla ja ensimmäinen haarahaukka kaarteli lentokentän parkkipaikalla. Oppaamme kertoi matkasta Karatun taajaman majapaikkaamme ja arveli siirtymisen kestävän noin neljä tuntia. Matkaa oli noin kaksisataa kilometriä, mutta runsaan liikenteen ja hieman laiskan maasturimme vuoksi saavuimme Highview-hotelliin yhdeltä iltapäivällä. Asetuimme hotellihuoneeseen ja siirryimme terassille ihastelemaan kaunista maisemaa. Lintuja oli hyvin näkyvissä. Kymmenen täplähiiroa ruokaili hotellin kasvimaalla, afrikanparatiisimonarkki lennähti terassin ohi ja kylälepinkäinen päivysti lähipuun oksalla. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämpötila +25C. Pienen päivälevon jälkeen tapasimme huomisen oppaamme Hamzahin ja paikallinen masaiopas kertoi heimonsa tavoista ja perinteistä innostuneille turisteille. Poistimme illalla muutaman hyönteisen hotellihuoneestamme ja asetuimme ansaitulle iltalevolle verkkojen sisään jo yhdeksän aikaan.
|
High View hotelli
Hotellin uima-allas
Hotellin terassi
Näkymä terassilta
Paimen työssään
Kylälepinkäinen (Lanius collaris)
Ylänkökutoja (Ploceus baglafecht)
Savanniturturikyyhky (Streptopelia semitorquata)
Kyläbulbuli (Pycnonotus barbatus)
Täplähiiro (Colius striatus)
Hotellin masaiopas
28.12 Tarangiren kansallispuisto
Aamulla heräsimme auringonnousuun hieman kuuden jälkeen. Aamupalan jälkeen siirryimme odottelemaan opastamme. Pienen alkusekaannuksen jälkeen pääsimme matkaan kohti Tarangiren kansallispuistoa. Matkaseurueeseemme liittyi pariskunta Tanskasta. Puisto sijaitsee majapaikkamme eteläpuolella ja noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen olimme puiston portilla yhdessä useiden muiden autokuntien kanssa. Onneksi sää oli aurinkoinen. Elefantteja, impaloita, seeproja ja vesipuhveleita ilmestyi näkyviin välittömästi. Etelänkalkkunasarvekas ja viirusiipifrankoliini etsivät syötävää savannin heinikosta ja jatkoimme eteenpäin oppaamme Hamzan johdolla. Oppaat olivat yhteydessä toisiinsa puhelinten välityksellä ja saimmekin vihjeen leijonista. Useita maastureita oli pysäköity mutaiselle savannitielle ja kolme naarasleijonaa lepäili varjossa pensaikossa. Oli retkilounaan aika ja pysähdyimme piknikpaikalle nauttimaan. Opas varoitteli ryöstelevistävihermarakateista ja muutaman varomattoman retkeilijän eväitä ryöstettiin suoraan ruokapöydästä. Sää oli helteinen ja jatkoimme jokivarsien kauniissa maisemissa. Savanni- ja ilveilijakotkia kaarteli taivaalla ja sain kuvattua muutaman akaasiassa lepäävän petolinnun. Saimme vinkin puussa lepäävästä leopardista ja kuljettajamme nopean toiminnan ansiosta onnistuimme sen näkemään. Piilotteva dikdikantilooppi ruokaili pensaan keskellä ja kymmenittäin kattohaikaroita lepäili tulvalammikoilla. Palasimme hotellille ja vaimon askelmittarin lukema näytti reilusti kymmentätuhatta, vaikka istuimme lähes koko päivän maastoautossa. Melkoisen vauhdikasta autokyytiä kuoppaisessa maastossa. Ansaitun iltauinnin jälkeen pesuhuoneen kuumavesisäiliö alkoi vuotamaan Tarjan suihkun aikana ja jouduimme vaihtamaan huonetta tulvivan veden takia. Tapasimme illallisella tanskalaiset autoystävämme ja Tarja saikin lempinimen ”hot mama”
|
Tarangiren kansallispuiston portti
Pensassavanni
Makkarapuu (Kigelia africana)
Savanninorsu (Loxodonta africana)
Impala-antilooppi (Aepyceros melampus)
Keltapaviaani (Papio cynocephalus)
Pahkasika (Phacochoerus africanus)
Vihermarakatti (Chlorocebus)
Leiripaikka
Viirusiipifrankoliini (Ortygornis sephaena)
Tuhkakottarainen (Lamprotornis unicolor)
Mustahaikara (Ciconia nigra)
Savannikotka (Aquila rapax)
Helmikana (Numida meleagris)
Kalliotamaani (Procavia capensis)
Vesiantilooppi (Kobus ellipsiprymnus)
Leopardi ((Panthera pardus)
29.12 Ngorongoron suojelualueen kautta Serengetin kansallispuistoon
Tänään yksi unelma toteutuu. Pääsemme vihdoin tutustumaan legendaariseen Serengetin luonnonpuistoon. Aamukahdeksalta lähdimme yhdessä tutun tanskalaisen pariskunnan kanssa ensin kohti Ngorongoron suojelualuetta. Alueen portilla oli jonoa ja pääsimme puolen tunnin odottelun jälkeen kipuamaan maasturillamme kohti kraatterin huippua. Reilun parin tuhannen metrin korkeudessa avautui näköala alas kraatteriin. Kasvillisuus oli vihreää ja parvi flamingoja ruokaili alhaalla suolajärvellä. Jatkoimme vauhdikkaasti kohti Serengetiä. Oppaamme oli järjestänyt meille tutustumisen masaikylään. Miten hieno kokemus! Saimme kuulla masaiheimon arkielämästä kyläpäällikön pojalta. Näimme laulu- ja tanssiesityksen sekä pääsimme käväisemään nuorten lasten kyläkoulussa. Perheen savimajaan tutustuminen oli elämys. Nuoret alakouluikäiset oppilaat harjoittelivat kertotauluja ja myös lauloivat kaukaisille vieraille. Vauhdikkaan siirtymisen jälkeen saavuimme Serengetiin. Aavalla ruohotasangolla lepäili leijonapariskunta ja pääsimme seuraamaan heidän lemmenhetkeään. Gnu-antilooppeja oli tuhansia. Yksinäinen gepardi lepäili kukkulan laella ja niittysuohaukka etsi saalista heinäsavannilta. Majoituimme Ikoma Wild-campiin ja saimme liikkua päivälliselle ainoastaan oppaan johdattamina. Iltahämärässä teltan katolta kuului ääniä ja suljimme huolellisesti telttamme ovet ennen iltalevolle asettumista.
|
Ngorongoron suojelualueen portti
Ngorongoron suojelualue
Masaikylä
Masait
Kyläkoulu
Kirahvi (Giraffa camelopardalis)
Okalepinkäinen (Lanius dorsalis)
Virtahepo (Hippopotamus amphibius)
Serengetin kansallispuisto
Gnuantilooppi (Connochaetes)
Strutsi (Struthio camelus)
Valkovatsatrappi (Eupodotis senegalensis)
Savannisininärhi (Coracias caudatus)
Leijona (Panthera leo)
Gepardi (Acinonyx jubatus)
Tuulihaukka (Falco tinnunculus)
Ikoma Wild Camp
30.12 Safari Serengetin kansallispuistossa
Yöllä heräsimme mielenkiintoisiin ääniin. Telttamajoituksemme sijaitsee Serengetin luonnonpuiston ulkopuolella, mutta eläimet voivat liikkua vapaasti paikasta toiseen. Ensin kuului leijonien karjuntaa hieman kauempaa ja sen jälkeen täplähyeena äänteli aivan majapaikkamme läheisyydessä. Saamme liikkua iltahämärässä ainoastaan paikallisen oppaan kanssa ja nyt ymmärsimme hyvin syyn siihen. Aamulla alkoi kovasti odotettu safari Serengetissä. Useita maastureita oli heti liikkeellä. Oppaat olivat yhteydessä toisiinsa radiopuhelimien avulla ja saimmekin pian tiedon puussa lepäävistä naarasleijonista. Tämän jälkeen tuli hälytys suippohuulisarvikuonosta. Sarvikuono löytyikin nopeasti ja pienen odottelun jälkeen se lähestyi hieman ja oli siten mainiosti kuvattavissa. Avoimella ruohosavannilla oli vain vähän eläimiä ja lintukuvaajan harmiksi useat petolinnut jäivät autosta määrittämättä ja kuvaamatta. Ennen lounasta saimme tiedon täplähyeenista. Niistä toinen makasi ajotiellä kuralammikossa. Hetken meitä ihmeteltyään se jatkoi eteenpäin. Paluumatkalla tiellä makasi ilmeisesti autokolarissa kuollut servaali. Korppikotkat eivät olleet sitä vielä havainneet. Korvakorppikotka lensi ohitsemme ja pysähtyi pesälleen. Päivän tuttuja suomalaisia lintuja olivat liro, kivitasku, haarapääsky ja niittysuohaukka. Illalle olimme sopineet walkin-safarin, eli pääsisimme kävelemään majapaikan lähimastoon. Toki matkaan liittyi oppaan lisäksi aseistettu turvahenkilö. Kävelyretkellä opas kertoi mm, petoeläinten aiheuttamista ongelmista karjanhoidolle ja Tarja sai opastusta paikallisista valkoisista orvokeista. Pysähdyimme hetkeksi ihailemaan auringonlaskua ja palasimme tyytyväisinä teltallemme ikimuistoisen retkipäivän jälkeen.
|
Serengeti
Maastoajoneuvot
Afrikanpuhveli (Syncerus caffer) ja Isoloisnokkelit (Buphagus africanus)
Topiantilooppi (Damaliscus korrigum)
Dikdikantilooppi (Madoqua)
Suippohuulisarvikuono (Diceros bicornis)
Oppaamme Hamza tauolla
Afrikanvästäräkki (Motacilla aguimp)
Kobolttihaikara (Ardea melanocephala)
Lehmäantilooppi (Alcelaphus buselaphus)
Sihteeri (Sagittarius serpentarius)
Moskiittoansa
Täplähyeena (Crocuta crocuta)
Leijona (Panthera leo)
Kruunuhyyppä (Vanellus coronatus) (
Opas ja turvahenkilö iltaretkellä
Iltaretken auringonlasku
Kilimanjaro-olut ja kutsupilli
31.12 Serengetin ja Ngorongoron kautta takaisin Karatuun
Heräsimme aamulla kuuden aikaan pirteinä uuteen Serengetin päivään. Hyeenat ja leijonat olivat taas äänessä pitkin yötä ja aamulla telttamme terassi oli täynnä pieniä ruskeita hyönteisiä. Terassivalo oli jäänyt palamaan ja houkutellut hyönteiset majapaikkaamme. Tänään palaamme takaisin Karatuun, mutta aamulla ehdimme vielä retkeillä Serengetissä puoleen päivään saakka. Oppaamme johdatti meidät pienelle joelle, jossa kymmenkunta virtahepoa nahisteli keskenään. Niilinhanhia päivysti joenpenkalla ja kaksi seppähyyppää ruokaili joen lähistöllä. Pitkä maasturiletka näkyi edessämme ja leopardi lepäilikin akaasiassa. Ja sitten vihdoinkin, kaksi kruunukurkea tepasteli lähietäisyydellä. Lintulaji, jonka olen aina toivonut näkeväni. Iltapäivällä ajoimme etelään Ngorongoron kautta Karatuun. Kymmeniätuhansia gnuantilooppeja oli vaeltanut Serengetiin, mikä ikimuistoinen näkymä! Myös tuhansia seeproja ja antilooppeja ruokaili avoimella ruohosavannilla. Tienvarrella muutama hyeena sekä puolensataa korppikotkaa oli haaskalla. Petolinturyhmässä oli myös haaskansyöjien jättilänen, korvakorppikotka. Myöhemmin pääsin kuvaamaan myös pikkukorppikotkaa. Saavuimme HighView-hotelliin hieman kolmen jälkeen. On uudenvuoden aatto ja hotellin uima-altaan ympäristö oli valmisteltu vuoden vaihtumiseen. Diskomusiikki soi jättikauttimista ja päätimme vetäytyä huoneseemme lepäämään. Illallinen oli hotellin allasalueella ja huominen Ngorongoronretki mielessämme palasimme ansaitulle iltaunille.
|
Grumetijoki
Afrikaniibishaikara (Mycteria ibis)
Afrikanhanhi (Alopochen aegyptiaca)
Punakurkkufrankoliini (Pternistis afer)
Viirupääsky (Cecropis abyssinica)
Liitolepinkäinen (Eurocephalus ruppelli)
Leopardi ((Panthera pardus)
Suomukorppikotka (Gyps rueppelli)
Pikkukorppikotka (Neophron percnopterus)
Kruunukurki (Balearica regulorum)
1.1 Ngorongoron kraatteri
Aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja lintujen ääniä kantautui kaikkialta. Oppaamme Hamza oli valmiina heti kahdeksalta päivän retkeen Ngorongoron kraatteriin. Tällä kertaa jonot suojelualueen portilla olivat viime viikkoa lyhyemmät ja pääsimme melko nopeasti aloittamaan nousun kraatteria ympäröivälle vuorelle. Noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen olimme alhaalla kraatterissa. Koska alue ei ole kansallispuisto, niin masai-heimoon kuuluva paikallisväestö saa laiduntaa karjaansa vapaasti luonnonsuojelualueella. Vaikka olin lukenut aikaisemmin paikan loppuun laiduntamisesta, nyt maisema oli vihreä tuoreesta ruohosta viimeviikon sateiden jälkeen. Alueen nisäkkäät ovat paikallisia, koska ympäröivät vuoret estävät muulle siirtymisen. Maastureita alkoi ilmestyä ja pian olimmekin todistajina leijonapariskunnan lemmenleikeissä. Mikä kokemus vain noin viiden metrin päässä kulkuneuvostamme. Koritrappeja ja kauniita kruunukurkia oli useita. Yksinäinen sarvikuono seisoi tasangolla. Muutaman hyeenahavainnon jälkeen siirryimme kraatterijärvelle. Odotettuja vesilintuja oli nyt vihdoinkin havaittavissa. Flamingoja, pelikaaneja, iibiksia, pikku-uikkuja ja useita kahlaajalajeja oli saapunut järvelle talvehtimaan. Järven vesi sopii ruokailuun tosin vain flamingoille, joista pikkuflamingoja oli määrällisesti enemmän. Pidimme ruokailutauon piknikalueella, mutta jouduimme syömään retkieväämme autossa ryöstelevien haarahaukkojen välttämiseksi. Onnistuin kuvaamaan iltapäivällä vielä thomsonin- sekä grantingasellin, joita oli paikallisena muutama sata. Paluumatkan reitti oli aamuun verrattuna erilainen ja nousimme takaisin vuorille laatoitettua kivitietä pitkin. Tarkoitus oli ottaa muutama maisemakuva ylhäällä reilussa 2000 metrissä, mutta hädin tuskin sain kuvat otettua korkean paikan kammoisena. Illalla terassimme pensaaseen lennähti kaunis pitkäpyrstömedestäjä ja huomiseen Manyaran retkeen valmistautuminen alkoi aikaisella lepohetkellä heti illallisen jälkeen.
|
Ngorongoron kraatteri
Grantingaselli (Nanger granti)
Kuningastrappi (Ardeotis kori)
Thomsoningaselli (Eudorcas thomsonii)
Täplähyeena (Crocuta crocuta)
Kraatterin taukopaikka
Opas-kuljettaja Hamza sekä maastoajoneuvomme
Tanskalaiset retkikaverimme
Flamingo (Phoenicopterus roseus)
Pikkuflamingo (Phoeniconaias minor)
Pelikaani (Pelecanus onocrotalus)
Savannikorppikotka (Gyps africanus)
Suomukorppikotka (Gyps rueppelli)
Korvakorppikotka (Torgos tracheliotos)
Leijona (Panthera leo)
Pitkäpyrstömedestäjä (Nectarinia johnstoni)
2.1 Manyara-järven kansallispuisto ja kotimatka alkaa
Tänään alkaa paluumatka Suomeen. Aamulla pääsemme vielä tutustumaan Manyara-järven luonnonpuistoon. Se on tunnettu rehevistä metsistä, puhdasvetisistä puroista ja suolapitoisesta järvestä. Heti aluksi näimme kaksi piilottelevaa sinimarakattia tienvarren puissa. Jatkoimme eteenpäin ja tanskalainen matkakumppanimme Niels havaitsi hopeasarvikokan, joka etsi hedelmiä metsän pohjakerroksesta. Väistelimme tiellä vaeltavia paviaaneja ja kuvasin naarasta poikasineen kiviseltä tienviitalta. Jatkoimme järven rantapenkereen läheisyydessä ja pieni joukko parkkeerattuja maastureita paljasti kolmen naaras ja yhden koirasleijonan lepopaikan puun varjosta. Ennen puoltapäivää olimme jo palanneet puiston portille ja huomasin vielä mehiläisjahdissa olevan kanelimehiläissyöjän. Suuri mehiläinen nokassaan se lensi penkereen pesäkoloonsa. Aloitimme paluumatkan ajomatkalla Arushan lentokentälle, jossa hyvästelimme ystävälliset ja hauskat tanskalaiset matkakumppanimme Nielsin ja Susannen. Olimme Kilimanjaron lentokentällä etuajassa iltapäivällä ja lentomme aluksi Nairobin lentokentälle alkoi iltaseitsemältä. Onnistuimme muutaman kyselyn jälkeen saamaan lentoliput ensin Dohaan ja sieltä vielä kolmannen lentokoneen vaihdon jälkeen Helsinkiin. Kotona Seinäjoella olimme vasta seuraavana iltana.
|
Manyara-järven kansallispuiston portti
Keltapaviaani (Papio cynocephalus)
Sinimarakatti (Cercopithecus mitis)
Hopeasarvikokka (Bycanistes brevis)
Rosvohaukka (Polyboroides typus)
Liitokotka (Terathopius ecaudatus)
Afrikanvaris (Corvus albus)
Leijona (Panthera leo)
Kanelimehiläissyöjä (Merops oreobates)
Loppukommentit
Tansanian matka oli ollut suunnitelmissamme jo pidemmän ajan. Olen vuosien varrella katsonut lukuisia dokumentteja Tansanian luonnosta, erityisesti nisäkkäistä ja tietenkin linnuista. Kahden vuoden koronaperuutusten jälkeen pääsimme vihdoin matkustamaan tähän luonnoltaan niin monipuoliseen maahan. Ennen matkaa luin muutaman kirjan Tansanian luonnosta, ihmisistä ja tietenkin eläimistä. Saimme koko matkan ajaksi mainion opas-autonkuljettajan Hamzan, jonka apua tarvitsimme monissa käytännön järjestelyissä. Hän oli todella avulias, ystävällinen ja asiantunteva opas. Liikuimme safareilla nelivetoisella maasturilla ja saimme matkaseuraksemme tanskalaisen pariskunnan. Tansanian luonnonpuistot ja suojelualueet ovat pinta-alaltaan suuria ja siirtymät niistä toiselle vievät aikaa. Matka ei keskittynyt ainoastaan lintujen tarkkailuun ja kuvaamiseen, vaan pyrimme näkemään mahdollisimman paljon erilaisia nisäkkäitä. Käärmeitä ja liskoja oli vähän nähtävänä. Parhaita lintupaikkoja olivat jokien varret ja puu/pensassavannialueet. Serengetin puuttomalla tasangolla oli niukasti siivekkäitä ja en voinut ainoastaan keskittyä lintujen määrittämiseen. Etenimme vaihtelevalla nopeudella eteenpäin ja runsaasti varpuslintuja jäi tunnistamatta. Petolintuja oli kohtuullisesti, mutta esim. pöllöjä ja tikkoja emme havainneet lainkaan. Sää oli saapumispäiväämme lukuunottamatta aurinkoinen ja helteinen. Tulomatkalla Kilimanjarolle laskeutuessamme sää oli harmaa ja vettä oli tulvaksi asti kaikkialla. Majapaikkamme Karatun taajamassa korkean mäen päällä sekä telttamajoituksemme Serengetin luonnonpuiston rajan läheisyydessä olivat hyviä. Pysyimme koko matkan terveinä. Tapaamamme tansanialaiset ihmiset olivat ystävällisiä sekä perusluonteeltaan iloisia. Matka oli onnistunut ja haave Serengetin näkemisestä ja kokemisesta toteutui vihdoinkin.
|
Lajiluettelo, 136 lintulajia
strutsi |
Common Ostrich |
Struthio camelus |